Eräänä nätimmän puoleisena päivänä menin kirjastoon ja etsin tiettyä käsityölehteä, mutta sekös helposti hoitui ja pian pääsin jo käsiksi kaavoihin ja nopeasti kankaaseen, tällä kertaa minun ei onneksi täytynyt saksia montaa palasta kankaasta. Olin siis jo aikaisemmin tehnyt samasta kankaasta hupparin ja kangasta jäi jäljelle niin paljon, että siitä sai tehtyä (on sitä vieläkin kaapin pohjalla) kaikenmoista. Tällä kertaa suunnitelmissa oli vain yksinkertainen toppi.

Miksi kuvien täytyy aina lähes aina epäonnistua, käsi vammaa tai näytän gorillalta : D Onneksi ihana keijokuvaajani jaksoi räpsiä minusta paljonpaljon kuvia ja jokunen niistä onnistuikin ihan tarpeeksi hyvin. 

Myös takaapäin..

Hieman mössääntynyttä kuvaa kankaasta, antaa kuitenkin ehkä jonkunlaisen kuvan tai sitten ei.

Sitten näihin melkein omituisuuksiin. Päätiin säästää sinut järkytykseltä ja jättää rumat naamailmeilyt ja muut karmivat otokset toiseen päivään, se päivä koittaa ehkä muutaman sadan vuoden päästä, jos minusta on kyse. Kysymys kuitenkin kuuluu, mitä se oikein yrittää tehdä?

Tasapainoitellako?

Leikkiä osaavansa tanssia nätisti (käsi on erityisen kaunishh), vaikkei lähes valssiakaan taida?

Nyt yritän, ehkä turhaan, mutta kuitenkin lepyytellä ajatuksiasi traumaattisista kuvista ja laitanpa kuvaa vielä viime viikkona askartelemastani nappikorusta. Ois se ihan kiva, jos ei koko ajan meinais mennä solmuun :)

Ajastan tämän huvin vuoksi aamuun, enhän minä nyt oikeasti ole niin aikaisin hereillä, ennen yhdeksää, muahh.