Yritän elvyttää hiljaiseloa viettäneen blogini sen rauhaisasta kevätunesta, ennen kuin sen uni ehtii venyä satavuotiseksi. Toivon mukaan tämä ei jää vain säälittäväksi yritykseksi. Valtahan on tietysti minulla, mutta tuo laiskuus vetää kummasti puoleensa. Aina on muka parempaakin tekemistä kuin tehdä joku keskeneräinen työ valmiiksi, ikuinen ongelma.


Totta puhuen en minä tätä tunikaa todellisuudessa pitäisi ilman varsinaisia housuja muuta kuin kotipihalla hilluessa. Se on vain liian lyhyt minun mittakaavassani. Ihanainen kuvaajani ei jaksanut odottaa kärsivällisesti, jotta olisin ehtinyt etsiä housuni mukaan kuvaan. Kiitokset Narksulle kuvista :D


Minä hihhuloin, minä hihhuloin, minä hih hih hihhuloin.
Tämä tunika oli siis koulutyöni, jota teinkin melkoisen monta tuntia. Olen aika tyytyväinen tähän kokonaisuutena, mutta vähän tuo liekottava reuna häiritsee, koska purin sitä jonkun verran olkapäistä ja se jo paranikin, mutta ei selvästikään kokonaan. Uskoisin tälläkin työllä olleen jokunen valta saamaani stipendiin tekstiilityöstä, jihuu. Kaavat SK 1/2008, en ole kuitenkaan aivan varma, ne voivat olla mahdollisesti myös helmikuun lehdestä :D


Tarkempaa kuvaa kankaasta, mutta värit silti hieman vääristyvät. Ja huomaathan toki, kuinka laiska silittäjä olen. Todellisuudessa se oli purkamattoman matkakassini pohjalla, joten siksi tulos tämännäköinen, valitettavasti. Kukapa tietää olisinko kuitenkaan jaksanut silittää paitaani. Silitysrauhat kun tuppaavat olemaan pelottavia.Varsinkin sellaiset, jotka syöksevät vettä kammottavasti kidastaan kuin lohikäärmeet, iu.


Harmi, kun en ottanut kuvaa tästä hameesta ennen tuunailuani. Silloin se oli pitkä, ulottui suunnilleen nilkkoihin ja melkoisen ruma. Lyhensin siis hameen helmaa ja kiinnitin sen reunaan isomummoni virkkaaman kauniin pitsin, ainakin oletan sen olevan hänen tekemä kuulemieni puheiden perusteella. Tykkään lopputuloksesta, näin sain hameesta käyttökelpoisen ja suloisen. Lähtökohta oli kuitenkin se, etten ollut pitänyt hametta kuin noin kerran ja se oli lojunut vaatekaapissani muutaman vuoden. Toki pelkkä lyhennyskin olisi riittänyt, mutta nyt tämä on vielä paljon ihanampi.


Tässä teille hieman tarkemman puoleista kuvaa, joka paljastaakin jotakin ei niin suloista. Nyt täytyykin heti piilottaa nuo langanpäät. En edes huomannut niitä, ennen kuin näin kuvan. Tai ehkä huomasinkin, mutta en vain suostunut sisäistämään sitä, joten nyt kaikki varmasti kärsivät ja kiljuvat kauhusta nähdessään nuo karmaisevat langanpäät. Niin, ja tuo omituinen mötikkä tuossa keskellä yrittää kovasti esittää jonkunmoista rusettia, kyllähän sen melkein tunnistaa, eikö?

Minuun on iskenyt hamevimma, joten lähdenkin näkemään unia hamekankaista.